Sunnuntai

Värien ryöppy, punaista, oranssia, vihreää, muotoja jollaisia en osaisi kuvitellakaan, vaikeasti lausuttavia nimiä, ja kaikki on syötävää - hedelmiä! Makkaroita, öljyjä, mausteita, juustoja, sula suklaa pyörii koneessa hyrränä, kunnes se valutetaan hedelmäannokseen. Tätä on Mercado Municipalin, São Paulon kuuluisimman, keskeisimmän ja kalleimman kauppahallin kauneus. Kaikuvassa hallissa tuhansien ihmisien puheensorina, paljon tilaa ja valoa - ja törkeän kalliita hintoja.

Sitten - sydämeni pysähtyi: tupakkakauppa! Kuin se kuuluisa lapsi karkkikaupassa, minä heitin ihastuksesta volttia pikkuruisessa liikkeessä, josta löytyi mitä tahansa tupakkaan liittyvää; kaiken kokoisia ja laatuisia sikareita, purutupakkaa, maustettua piipputupakkaa, maissinlehteen käärittyä tupakkaa ja ihmeenä kaiken keskellä mustat makkarapötköt, jotka nekin ovat tiukkaan käärittyä, superaromikasta tupakanlehteä, eri puolilta Brasiliaa, Industria brasileira. Superaromikasta ja superedullista. Tuleekohan tästä mimmistä ketjupolttaja pelkästään täkäläisen tupakan laadun ja hinnan vastustamattoman suhteettomuuden vuoksi?

Kyllä oli tupakkakauppiaalla ihmettelemistä kun ystäväni kanssa hihkuimme ja ihmettelimme, eihän tämä voi olla totta! Brasilia tuottaa valtavat määrät tupakkaa kotimaiseen käyttöön. Kaikkia kansainvälisiä tupakkamerkkejä valmistetaan täällä lisenssillä ja askin hinta on 2 realin, 0,80 euron tienoilla. Minä en kuitenkaan koske moiseen kemikaaleilla huurutettuun, tylyyn tavaraan. Maissinlehteen, palho, kääritty luonnollinen tavara pesee moisen 10-0.

Vuonna 1933 perustettua sikari- ja tupakkakauppaa, Charutaria Brunoa, ei ole pilannut Mercado Municipalin viime vuosien kasvojenkohotus, joka kyllä näkyy miellytävänä siisteytenä, mutta myös valitettavan korkeina hintoina. Kadunmiehiä eli kansaa, joka muuten täyttää keskustan, Centron, kadut, ei täällä näy. Mercadoa pilkataankin turistinähtävyydeksi, para os inglêses a ver, jossa edes keskiluokan ei kannata tehdä ostoksiaan. Suosituin osallistumisen muoto vaikuttaakin olevan lounastaminen hallissa, sen voi yhä tehdä kohtuuhintaan. Kuuluisin annos on pastel de bacalhau, rasvassa tiristettyä vehnätaikinaa, sisällä täyte suolatusta turskasta. Maku? Tuoreeseen kalaruokaan tottuneelle kovin vaatimaton, täkäläisille suurinta herkkua.

Illemmalla ystävien kommuunissa vietettiin feijoadaa Corinthians-São Paulo futisottelua katsellen - ja polttaen ketjussa tupakkaa. São Paulo hävisi, joten ei saatu bileitä. Tarjoamani piipputupakka sai aikaan ihastusta ja irvistelyä. Niin, ja suomalaisella supersalmakilla on yksi paulistalainen ystävä lisää. (Kiitos Kontolan Samin Suomi-tuliaisten!)