kyllä,
siitä juuri on kyse. Pääsiäiskukkien askartelu keskeytyy pieneen maanjäristykseen, kaipauksen hyökyaaltoon.Kuuntelen Nilze Carvalhon, Riolaisen samba-artistin levyä, ja rintaa kouristaa,
vesi kohoaa silmiin ja ajan ja paikan taju katoaa.
Muistan kun kuuntelin näitä sambabiisejä jo kauan sitten,lapsuuden puutalon olohuoneessa ja tunsin oloni kotoisaksi tämän musiikin kanssa.Nyt tiedän paremmin, mistä on kyse.Tämä musiikki ON kotini. Rion Clube dos Democráticosissa muistan ajatelleeni "Brasilia on koti.". Vaivani nimi on siis koti-ikävä.
Nyt, Helsingissä, nautin kevättalven kirkkaista päivistä kävellen Töölönlahtea ympäri. Käväisin Kaupunginpuutarhassa pääsiäispupuja ihmettelemässä. Talvipuutarhan käytävät olivat iloisten lapsiperheiden täyttämät, minä ihmettelin valtavaa Brasilian kaktuspuuta.
