São Paulo on yli 10 miljoonan ihmisen kotikaupunki. Myös minun. Tämä blogi seuraa trooppisen metropolin elämää uunituoreen paulistanan silmin.

maanantai 15. lokakuuta 2007

Campos do Jordão

Viikonloppureissuja tehdessä minulle ovat jo tulleet tutuksi São Pauloa reunustavat favelat, jotka levittyvät moottoriteiden molemmille puolin rinteille noin tunnin bussimatkan päässä keskustasta. Tällä kertaa en ehtinyt nähdä niitä, vaan nukahdin heti bussin lähdettyä liikkeelle Tieten asemalta.
Havahduin, kun tie alkoi mutkitella ja nousta jyrkkää rinnettä kohti Campos do Jordãon korkeuksia. Pieni kaupunki on täynnä eteläsaksalaista tyyliä imitoivia rakennuksia, pieniä ja suuria. Vaikka itse kaupunki on tylsä ja turistinen, nautin kävelyretkestä havumetsässä, ihmetellen puiden muotoja ja yksityiskohtia niiden rungoissa. Viikonloppuna söin myös tähän asti parhaan kasvisruoka-annoksen, hyvinmaustetun ja mehukkaan soijapihvin pariisinperunoilla ja punahapankaalilla. Brasiliassa herkuttelu on viety jonkinlaiseen äärimmäisyyteen, siitä todisteena jälkiruokani: kullankeltainen rapea lettu täytteenä tuoreita mansikoita ja lämmintä suklaakastiketta, päällä jäätelöpallo ja suklaaraitoja. Aproveite!

Aikaisemmin päivällä ajoimme luonnonpuistoon, virkistysalueelle metsäpolkuineen. Leveillä metsäpoluilla käyskentelivät muutkin lomalaiset, yksi käsilaukkuineen, toinen röyhelöpaidassaan, kolmas korkokengillä. Luonnonläheisyys toteutuu kiireettömänä kuljeskeluna leveillä poluilla ja grillaamisena parkkipaikan vieressä katoksessa. Metsä tuntui olevan kuin mikä tahansa muu huvitus tai ajanviete. Viimeistään tällä retkellä minulle todella teroittui urbaanien São Paulolaisten omastani poikkeava suhde luontoon. Minä menen luontoon hiljenemään ja tarkkailemaan, São Paulolainen viihtymään ja seurustelemaan, sanalla sanoen nauttimaan elämästä.

Keskustelimme Katan kanssa pitkään brasilialaisten aproveitar -kulttuurista. Suomen kielessä ei ole edes vastaavaa sanaa. Aproveitar tarkoittaa suunnilleen samaa kuin englannin enjoy. Siihen sisältyy nauttiminen ja tilaisuuden hyödyntäminen; kustakin hetkestä nautinnon tiristäminen, hyvässä mielessä...Kuinka paljon tässä onkin opittavaa; nauttia rennosti siitä hyvästä, mitä juuri tämä hetki tarjoaa, miettimättä liikoja, olla vain ja voida hyvin.

Mutta tämä on yhteiskunnan yläluokan elämää. Hyvätuloinen kansanosan elämäntapa on materialistinen, työ- ja nautintokeskeinen. Arkena paahdetaan duunia São Paulossa, ajetaan omalla autolla töihin ruuhkassa ja takaisin kotiin shoppingin kautta, pitkinä viikonloppuina hurautetaan kymmenientuhansien kaltaisten tavoin ulos kaupungista, nauttimaan hyvinkehittyneistä palveluista joko sisämaan vuoristoluontokohteisiin tai rannalle.
----
Ystävän perheen talon pihalla kasvoi pensaan kokoinen - rosmariini! Sen tuoksu sulostuttaa yhä keittiötäni oksina vesilasissa.


1 kommentti:

Thuja Forestensis kirjoitti...

Hei
Hienoa että olet päässyt käymään metsässä!
On opettavaista itsekullekin huomata miten eri tavalla muut kuten brasilialaiset suhtautuvat metsään ja luontoon. Meille suhde on tuttu ja turvallinen, ja sitä kautta suomalaiset arvostavat luontoa ja yleensäkin puhdasta ympäristöä. Muualla luonnon - ja ympäristönsuojelu on usein paljon vaikeampaa kun ihmisten arvot eivät niitä tue. Jos meillä on oppimista brasilialaisten elämänilosta, voisimme me ehkä opettaa luonnon arvostamista!?

Campos do Jordao'n metsä ei olekaan meille niin tuttu ja turvallinen, mutta hauska siellä olisi käydä!