Olipas juhlat. En ole elämässäni bilettänyt niinkuin olen täällä viimeisen kuukauden ajan. Mahtavaa! Onko parempaa maata kuin Brasilia tällaiselle hillittömälle, nautiskelevalle juhlinnalle? Luultavasti ei.
Tänään on mun syntymäpäivä. Tapahtumaa juhlistettiin jo eilen, ensin kotibileissä kakkuineen ja sitten bilettämällä keskustan liepeillä. Ees-taas-pähkäilyn ja monimutkaisten kuljetusjärjestelysopimusneuvottelujen jälkeen hurautimme komeassa kolmen auton kulkueessa Bixigan teatterikortteleihin. Espaço Maquinária, urbaani teatteritaiteen hautomo, antoi näyttämön boheemikansan juhlinnalle, jossa tanssilattialta saattoi livahtaa valtavalle kattoterassille viilentymään, siemailemaan olutta tai pingaa ja ihailemaan metropolin kerrostalojen ikkunamereen laskeutuvaa kuuta.
Ja mikä ihmeellisintä, heilua jaksaa aamuun asti ihan tuosta vaan. Lämmin yö kantaa juhlijat sylissään aamuun asti, ilman vilunväristyksiä tai kananlihalle vievää aamukastetta. Kotimatkalla seitsemän-kahdeksan aikaan pysähdymme nauttimaan aamukahvin, lämpimän leipomuksen ja tuoremehun juuri ovensa avanneeseen padariaan. Raukeana kävelen loppumatkan kotiin, häivähdys makeaa huulillani; São Paulon suloinen suudelma juhlinnanhimoiselle rakastajalleen.
1 kommentti:
Niin, voi kysyä, miksi ihmeessä asumme pohjoisessa. Tulee mieleeni juttu, että kun esi-isämme vaelsivat muiden kansojen kanssa Volgan mutkasta länteen, tuli vastaan tienviitta "Hyvät olosuhteet", joka osoitti etelään. Ne, jotka osasivat lukea menivät sinne ...
Lähetä kommentti