Paikka: Supermercado Pão de Açúcar
On sunnuntai ja myöhäinen iltapäivä. Shoppaan ystävän kanssa illallistarvikkeita kun meitä lähestyy kevyessä hoipunnassa vaalea mieshenkilö tiedustellen: "Where is cervesshha?"
Neuvon hänet hyllyn toiselle puolelle, mistä kuulen pian seuraavaa: "Weee aaare the champions...Finlaaandia!"
Näin sain tiedon että suomalainen on voittanut, korjaan, että me voitettiin, formuloiden maailmanmestaruus! Jipii! Iloinen uutinen, ja yllättävä minulla ei ollut aavistustakaan että F1 maailmanmestaruuskisat järjestettiin São Paulossa...nyt.
Suomalainen kaveri jatkoi olutostoksiaan ja me omiamme. Paria tuntia myöhemmin kilistimme kuohuvaa viiden (!) suomalaisen voimin Pennasen Villen luona...mitkä maisemat! (katso kuvat alla)
Kohtaus 2: Macbeth
Paikka: Sala Crisantempo, Vila Madalena
Ärsyttävät, pinnalliset, hyvätuloiset saopaulolaiset!
Tympääntyneenä poistun teatterista tyhjääkin tyhjemmästä Macbeth-tulkinnasta. Produktio oli kerrassaan haukotuttava. Pääroolien näyttelijät (Macbeth ja Lady Macbeth) vaikuttivat tulleen valituksi ulkoisten raamien perusteella, näyttelijän taitojen kustannuksella: Macbeth vaalea ja raamikas uroo, Lady virheettömän kropan omaava, sievistelevässä prinsessahameessa lavalla liehuva näyttelijä, jonka rinnat oli joko puristettu todella ylös tai sitten ne olivat silikonista: näky oli teennäinen ja vieraannuttava. Lavastus - sitä ei ollut! Koko lava muistutti frescoa saopaulolaista ravintolainteriööriä kastanjansävyisine parkettilattioineen.
KAIKKI miesnäyttelijät olivat komeita, näyttelijäntyö pökkelöä. Kolme noitaa
resitoivat soinnittomasti tyyikkäät strech-mekot yllä. Sisuksia kourivasta klassikosta leivottu kaunis kakku silkkoa sisältä! Eikä mikään värähtänyt. Not happening, sanoi jazzpappa.
Kun Macbeth vihdoin löytää kohtalonsa Macduffin miekasta ja Malcomista kruunataan Skotlannin uusi kuningas, lähden kävellen kotiin. Ohitan kotikortteleiden vilkkaimman yöelämäkeskuksen ja kiroan ja nauran itsekkäille autoilijoille. Liikenne jumiutuu täysin liikenneympyrässä, jossa jokainen haluaa mennä ensin. Kun bussi vihdoin pääsee tunkeutu- maan ympyrään, sen tien tukkivat joka suuntaan hopeiset kaupunkimaasturit, joiden jokaisen kuljettaja ilmeisesti ajattelee vielä tuosta mahtuvansa. Sitten kaikki odottavat jumissa. Eu, eu e meu carro! Minä, minä ja mun auto! Nauran ääneen.
Tunnelmoin öisiä katuja määrätietoisiin askelin;
ne kantavat minut kotiin ilta toisensa jälkeen.
Kohtaus 3: Ihanaa, Brasilia, ihanaa
Paikka: kulttuurikeskus SESC Pompeia, Choperia (suom. Tuoppila)Lauantai-illan raamit: kodikkaan tyylikäs klubitila, kaksi MAHTAVAA elektronisen musiikin keikkaa VJ-showlla ryyditettynä. Kiitos Brasilia, ja São Paulo, taas kerran! Näin vihdoin suosikkini Axialin ao vivo ja solmin tuttavuuden Chico Correan & hurmaavan Totonhon kanssa. Beleza!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti