Yö uima-altaassa

Lauantain opiskelijajuhlissa koin oudon väristyksen: Tämä kaikki on tuttua ennestään, Suomesta. Encontro das Artes, taideopiskelijoiden viikonlopputapaaminen Campinasin yliopistolla huipentui railakkaisiin kotibileisiin uima-altaalla varustetussa valtavassa omakotitalossa. Taiteiden tiedekuntamme "virallisen" bilebändin kuumentunut solisti sukelsi keikan lopuksi suoraan altaaseen. Kosketinsoittaja kuivaili soittimestaan innostuneen yleisön lennättämiä pisaroita. Loppuillasta selostin häkeltyneenä ystävälleni, miten Suomessa ihan samalla tavalla juhlissamme:
- soitetaan yhdessä improvisoiden rock-klassikoita
- tanssitaan uima-altaassa (vaikkakin sisätiloissa)
- loppuyöstä rummutetaan ja jorataan pimeässä olohuoneessa.

Erojakin löytyy. Suomessa ei tanssita bileiden lopuksi forroa pereittain. Suomessa ei voi istuskella yöllä bikineissä ulkona. Brasiliassa kukaan ei oksenna eikä jankuta kännissä. Suomessa kotiinpaluu ei tapahdu isien uusilla autoilla.

Vastasin illa aikan noin 20 kertaa seuraaviin kysymyksiin:
Aino? Sun nimi on Aino? A-I-N-O? Mistä olet kotoisin? Kuinka kauan olet ollut Brasiliassa? Miten ihmeessä puhut noin hyvin portugalia? Mitä kieltä puhutaan Suomessa? Tykkäätkö asua Brasiliassa?
Joo, kyllä tykkään.

Suomen kieli herätti uteliaisuutta, kiinnostusta ja ansaittua ihailua.

"Mä rakastan ssua pilvi taivas Perrkkele kiitos"