Café Sampaio

Saudades - Ikävä

2008-03-21T13:39:00.000-07:00

kyllä,
siitä juuri on kyse. Pääsiäiskukkien askartelu keskeytyy pieneen maanjäristykseen, kaipauksen hyökyaaltoon.Kuuntelen Nilze Carvalhon, Riolaisen samba-artistin levyä, ja rintaa kouristaa,
vesi kohoaa silmiin ja ajan ja paikan taju katoaa.

Muistan kun kuuntelin näitä sambabiisejä jo kauan sitten,lapsuuden puutalon olohuoneessa ja tunsin oloni kotoisaksi tämän musiikin kanssa.Nyt tiedän paremmin, mistä on kyse.Tämä musiikki ON kotini. Rion Clube dos Democráticosissa muistan ajatelleeni "Brasilia on koti.". Vaivani nimi on siis koti-ikävä.

Nyt, Helsingissä, nautin kevättalven kirkkaista päivistä kävellen Töölönlahtea ympäri. Käväisin Kaupunginpuutarhassa pääsiäispupuja ihmettelemässä. Talvipuutarhan käytävät olivat iloisten lapsiperheiden täyttämät, minä ihmettelin valtavaa Brasilian kaktuspuuta.

2007-12-25T16:58:00.000-08:00

Helteinen São Paulo ja kello viiden ukkoskuurot. On jouluaika, ja kaupunki on ihanan hiljainen ja tyhjä. Paulistanat ovat vaeltaneet ruuhkaisia moottoriteitä pitkin sisämaan pienempiin kaupunkeihin sukulaisiin, rannoille tai muihin lomakohteisiin, hengähtämään. Minä hengähdän rauhoittuneessa suurkaupungissa kierrellen katuja kerrankin ilman ihmis- ja autoruuhkaa.

Lukukauden viimeiset kiireet ovat vaihtuneet joulunajan seesteiseen, ajattomaan oleiluun. Tänään, joulupäivän aamuna, heräsin lintujen visertelyyn. Se ei varsinaisesti herätä jouluista tunnelmaan pimeyteen ja lumen hiljentämään äänimaisemaan tottuneessa. Uudella mantereella tutusta joulusta muotoutuu luova juhla trooppisine piirteineen. Jouluaterian sijasta nautin ystäväni kanssa jäätelöä puistonpenkillä Jeesuksen syntymäpäivänä, kello kulki kahta aamuyöllä ja päälläni oli selästä avoinainen, punainen mekko.

Feliz Natal!

Elämä

2007-11-19T07:40:00.000-08:00

Eilen homokinofestivaalilla, tänään bänditreeenit, huomenna piknik Parque Villa-Loboksessa; Minulla alkaa olla jo Elämä täällä ja sitä oudommallta tuntuu ajatus äkkinäisestä lähdöstä, joka odottaa reilun parin kuukauden päästä. Lukukausi päättyy virallisesti jo 12.12, sen jälkeen palautetaan rästiinjääneitä töitä. Kurssien tunnelma on muuttunut rennommaksi mitä lähemmäksi vuoden loppua tullaan, sekä oppilaat että opettajat odottavat lähestyvää juhla- ja lomakautta (joulu, uusivuosi, tammikuun kesäloma, karnevaali helmikuun alussa). Viime viikkoina yliopiston henkilökunnan (funcionarios) lakkoillu on rikkonut rutiinia - päivän kahden työseisaukset sulkevat kirjastot ja ruokalat sekä osa luennoista joudutaan perumaan. Funcionarios'ien lakot ovat yliopiston arkirutiinia; muistan ensimmäisiltä viikoiltani täällä, miten joku totesi, että yleensä suuremmat lakot ovat aina ensimmäisellä lukukaudella (helmi-kesäkuu) - lakot ovat siis kuin säännönmukainen luonnonvoima!

Seuraa pakollinen osio, jossa arvioin Sâo Paulon yliopistoa:

Hyviä puolia:
- turvallinen, viihtyisä, puistomainen alue
- hyvät palvelut; liikunta-alue, elokuvateatteri, pankit
- ECA:lla (taiteiden ja viestinnän tiedekunta) oikein hyvä ja viihtyisä kirjasto sekä siellä ystävällinen ja avulias henkilökunta
- opetus laadukasta, inspiroivat opettajat sekä motivoiva opiskeluilmapiiri, ECA:n kampusalue viihtyisä

Huonoja puolia:
- opiskelijat pääosin hyvin nuoria, mikä aiheuttaa erinäisiä kurinpito- ja motivaatio-ongelmia
- seuraus edellisestä: luennoilla joskus levoton tunnelma
- jollain vaihtareilla ollut ongelmia opiskelijakortin saamisessa ja muun byrokratian kanssa, mutta itselläni ei minkäänlaisia ongelmia
- mistään ei kerrota ellet älyä kysyä - koskee kurssien suoritustapaa, lomapäiviä, opiskelija-alennuksia, mitä vain; Suomessa olen tottunut avoimempaan ja runsaampaan tiedottamiseen.

Viime viikot olen pohtinut, onko matkustaminen ja maan vaihto onnea lisäävä vai tuhoava tekijä. Brasiliaa parempi vaihtoehto olisi ollut varmaankin joku tutumpi ja turvallisempi, vähemmän sydäntäsärkevän hurmaava maa. Varsinkin jokin maa lähempänä Suomea, jolloin oskillointi kahden valtion välissä terässsiivin on huomattavasti helpompaa.

Voiko kahden (tai useamman) kulttuurin välissä elää onnellista elämää? Kuinka sanotaan hyvästi kaupungille, joka on koskettanut syvästi, muuttanut elämäsi? Miten paljon voi antaa itsensä tuntea ystäviä kohtaan, jotka joutuu kohta jättämään virtuaalisen yhteydenpidon varaan? Ja mikäli päättä vaihtaa kotimaata pidemmäksi aikaa, joutuu käsittelemään samat kysymykset suomalaisten ystävien kanssa.

Eilen helle huuhteli betoniviidakkoa, nyt voimakas kuuromainen sade ukkosineen. São Paulon huono puoli on se, että moni opiskelija on muualta kotoisin, osavaltion sisämaasta (interior) tai kauempaa, ja niinpä opetuksen päätyttyä moni matkaa kotiseuduilleen - minulle tämä tarkoittaa lopullisia jäähyväisiä jo kolmen - neljän viikon kuluttua, vaikka itse kaupunkiin ja maahan vielä jäänkin....joksikin aikaa.

kuviakuviakuviakuviakuviakuviakuviakuviakuvi

2007-10-30T06:00:00.000-07:00

Avasin Flickr-tilin ja latailin sinne heti kaikki ne kuvat jotka olen halunnut laittaa tännekin mutta tilaa liian vähän. No, Flickrissä tilaa riittää. Pääset selamaan kuvia tästä.

Kolme kohtausta pe - la- su

2007-10-25T21:30:00.000-07:00

Kohtaus 1: Fellow countryman
Paikka: Supermercado Pão de Açúcar

On sunnuntai ja myöhäinen iltapäivä. Shoppaan ystävän kanssa illallistarvikkeita kun meitä lähestyy kevyessä hoipunnassa vaalea mieshenkilö tiedustellen: "Where is cervesshha?"
Neuvon hänet hyllyn toiselle puolelle, mistä kuulen pian seuraavaa: "Weee aaare the champions...Finlaaandia!"
Näin sain tiedon että suomalainen on voittanut, korjaan, että me voitettiin, formuloiden maailmanmestaruus! Jipii! Iloinen uutinen, ja yllättävä minulla ei ollut aavistustakaan että F1 maailmanmestaruuskisat järjestettiin São Paulossa...nyt.
Suomalainen kaveri jatkoi olutostoksiaan ja me omiamme. Paria tuntia myöhemmin kilistimme kuohuvaa viiden (!) suomalaisen voimin Pennasen Villen luona...mitkä maisemat! (katso kuvat alla)

Kohtaus 2: Macbeth
Paikka: Sala Crisantempo, Vila Madalena

Ärsyttävät, pinnalliset, hyvätuloiset saopaulolaiset!

Tympääntyneenä poistun teatterista tyhjääkin tyhjemmästä Macbeth-tulkinnasta. Produktio oli kerrassaan haukotuttava. Pääroolien näyttelijät (Macbeth ja Lady Macbeth) vaikuttivat tulleen valituksi ulkoisten raamien perusteella, näyttelijän taitojen kustannuksella: Macbeth vaalea ja raamikas uroo, Lady virheettömän kropan omaava, sievistelevässä prinsessahameessa lavalla liehuva näyttelijä, jonka rinnat oli joko puristettu todella ylös tai sitten ne olivat silikonista: näky oli teennäinen ja vieraannuttava. Lavastus - sitä ei ollut! Koko lava muistutti frescoa saopaulolaista ravintolainteriööriä kastanjansävyisine parkettilattioineen.

KAIKKI miesnäyttelijät olivat komeita, näyttelijäntyö pökkelöä. Kolme noitaa
resitoivat soinnittomasti tyyikkäät strech-mekot yllä. Sisuksia kourivasta klassikosta leivottu kaunis kakku silkkoa sisältä! Eikä mikään värähtänyt. Not happening, sanoi jazzpappa.

Kun Macbeth vihdoin löytää kohtalonsa Macduffin miekasta ja Malcomista kruunataan Skotlannin uusi kuningas, lähden kävellen kotiin. Ohitan kotikortteleiden vilkkaimman yöelämäkeskuksen ja kiroan ja nauran itsekkäille autoilijoille. Liikenne jumiutuu täysin liikenneympyrässä, jossa jokainen haluaa mennä ensin. Kun bussi vihdoin pääsee tunkeutu- maan ympyrään, sen tien tukkivat joka suuntaan hopeiset kaupunkimaasturit, joiden jokaisen kuljettaja ilmeisesti ajattelee vielä tuosta mahtuvansa. Sitten kaikki odottavat jumissa. Eu, eu e meu carro! Minä, minä ja mun auto! Nauran ääneen.
Tunnelmoin öisiä katuja määrätietoisiin askelin;
ne kantavat minut kotiin ilta toisensa jälkeen.

Kohtaus 3: Ihanaa, Brasilia, ihanaa

Paikka: kulttuurikeskus SESC Pompeia, Choperia (suom. Tuoppila)

Lauantai-illan raamit: kodikkaan tyylikäs klubitila, kaksi MAHTAVAA elektronisen musiikin keikkaa VJ-showlla ryyditettynä. Kiitos Brasilia, ja São Paulo, taas kerran! Näin vihdoin suosikkini Axialin ao vivo ja solmin tuttavuuden Chico Correan & hurmaavan Totonhon kanssa. Beleza!

São Paulo, meu amor

2007-10-25T21:11:00.000-07:00

Choperian edessä. Joko päästäisiin sisään?

Sisällä!
Totonho!
Chico Correa & Electronic band

Axial

2007-10-15T20:50:00.000-07:00

Metsä! Kuvat otettu reissulla Campos do Jordãoon (ks. blogiteksti alempana)

Arvaa mikä maa!? Ei Saksa, Itävalta, Sveitsi...
"People take pictures of each other, just to prove that they really existed."
-The Kinks-

Campos do Jordão

2007-10-15T20:33:00.000-07:00

Viikonloppureissuja tehdessä minulle ovat jo tulleet tutuksi São Pauloa reunustavat favelat, jotka levittyvät moottoriteiden molemmille puolin rinteille noin tunnin bussimatkan päässä keskustasta. Tällä kertaa en ehtinyt nähdä niitä, vaan nukahdin heti bussin lähdettyä liikkeelle Tieten asemalta.
Havahduin, kun tie alkoi mutkitella ja nousta jyrkkää rinnettä kohti Campos do Jordãon korkeuksia. Pieni kaupunki on täynnä eteläsaksalaista tyyliä imitoivia rakennuksia, pieniä ja suuria. Vaikka itse kaupunki on tylsä ja turistinen, nautin kävelyretkestä havumetsässä, ihmetellen puiden muotoja ja yksityiskohtia niiden rungoissa. Viikonloppuna söin myös tähän asti parhaan kasvisruoka-annoksen, hyvinmaustetun ja mehukkaan soijapihvin pariisinperunoilla ja punahapankaalilla. Brasiliassa herkuttelu on viety jonkinlaiseen äärimmäisyyteen, siitä todisteena jälkiruokani: kullankeltainen rapea lettu täytteenä tuoreita mansikoita ja lämmintä suklaakastiketta, päällä jäätelöpallo ja suklaaraitoja. Aproveite!

Aikaisemmin päivällä ajoimme luonnonpuistoon, virkistysalueelle metsäpolkuineen. Leveillä metsäpoluilla käyskentelivät muutkin lomalaiset, yksi käsilaukkuineen, toinen röyhelöpaidassaan, kolmas korkokengillä. Luonnonläheisyys toteutuu kiireettömänä kuljeskeluna leveillä poluilla ja grillaamisena parkkipaikan vieressä katoksessa. Metsä tuntui olevan kuin mikä tahansa muu huvitus tai ajanviete. Viimeistään tällä retkellä minulle todella teroittui urbaanien São Paulolaisten omastani poikkeava suhde luontoon. Minä menen luontoon hiljenemään ja tarkkailemaan, São Paulolainen viihtymään ja seurustelemaan, sanalla sanoen nauttimaan elämästä.

Keskustelimme Katan kanssa pitkään brasilialaisten aproveitar -kulttuurista. Suomen kielessä ei ole edes vastaavaa sanaa. Aproveitar tarkoittaa suunnilleen samaa kuin englannin enjoy. Siihen sisältyy nauttiminen ja tilaisuuden hyödyntäminen; kustakin hetkestä nautinnon tiristäminen, hyvässä mielessä...Kuinka paljon tässä onkin opittavaa; nauttia rennosti siitä hyvästä, mitä juuri tämä hetki tarjoaa, miettimättä liikoja, olla vain ja voida hyvin.

Mutta tämä on yhteiskunnan yläluokan elämää. Hyvätuloinen kansanosan elämäntapa on materialistinen, työ- ja nautintokeskeinen. Arkena paahdetaan duunia São Paulossa, ajetaan omalla autolla töihin ruuhkassa ja takaisin kotiin shoppingin kautta, pitkinä viikonloppuina hurautetaan kymmenientuhansien kaltaisten tavoin ulos kaupungista, nauttimaan hyvinkehittyneistä palveluista joko sisämaan vuoristoluontokohteisiin tai rannalle.
----
Ystävän perheen talon pihalla kasvoi pensaan kokoinen - rosmariini! Sen tuoksu sulostuttaa yhä keittiötäni oksina vesilasissa.

2007-10-07T17:05:00.000-07:00

Keskustan taloja ja värejä, melonikasat kauppahallissa ja Charutaria Bruno (kuvassa myös kolumbialainen Monica ja kauppias Miguel). Viimeisessä kuvassa näkyy centron raadollinen nykytila: paremman väen kauppahallin vieressä kohoaa yläilmoihin lähes 30-kerroksinen, hylätty kerrostalo, jossa asuu narkkareita, prostituoituja, alkoholisteja, työttömiä jne jne, sanalla sanoen, varattomia ja syrjäytyneitä. Kauhistuttavin koskaan näkemäni rakennus, joka räikeästi julkituo Brasilian yhteiskunnan skitsofreenisen epätasa-arvon, jota vasta paloittain alan hahmottaa...to be continued.

Sunnuntai

2007-10-07T16:52:00.000-07:00

Värien ryöppy, punaista, oranssia, vihreää, muotoja jollaisia en osaisi kuvitellakaan, vaikeasti lausuttavia nimiä, ja kaikki on syötävää - hedelmiä! Makkaroita, öljyjä, mausteita, juustoja, sula suklaa pyörii koneessa hyrränä, kunnes se valutetaan hedelmäannokseen. Tätä on Mercado Municipalin, São Paulon kuuluisimman, keskeisimmän ja kalleimman kauppahallin kauneus. Kaikuvassa hallissa tuhansien ihmisien puheensorina, paljon tilaa ja valoa - ja törkeän kalliita hintoja.

Sitten - sydämeni pysähtyi: tupakkakauppa! Kuin se kuuluisa lapsi karkkikaupassa, minä heitin ihastuksesta volttia pikkuruisessa liikkeessä, josta löytyi mitä tahansa tupakkaan liittyvää; kaiken kokoisia ja laatuisia sikareita, purutupakkaa, maustettua piipputupakkaa, maissinlehteen käärittyä tupakkaa ja ihmeenä kaiken keskellä mustat makkarapötköt, jotka nekin ovat tiukkaan käärittyä, superaromikasta tupakanlehteä, eri puolilta Brasiliaa, Industria brasileira. Superaromikasta ja superedullista. Tuleekohan tästä mimmistä ketjupolttaja pelkästään täkäläisen tupakan laadun ja hinnan vastustamattoman suhteettomuuden vuoksi?

Kyllä oli tupakkakauppiaalla ihmettelemistä kun ystäväni kanssa hihkuimme ja ihmettelimme, eihän tämä voi olla totta! Brasilia tuottaa valtavat määrät tupakkaa kotimaiseen käyttöön. Kaikkia kansainvälisiä tupakkamerkkejä valmistetaan täällä lisenssillä ja askin hinta on 2 realin, 0,80 euron tienoilla. Minä en kuitenkaan koske moiseen kemikaaleilla huurutettuun, tylyyn tavaraan. Maissinlehteen, palho, kääritty luonnollinen tavara pesee moisen 10-0.

Vuonna 1933 perustettua sikari- ja tupakkakauppaa, Charutaria Brunoa, ei ole pilannut Mercado Municipalin viime vuosien kasvojenkohotus, joka kyllä näkyy miellytävänä siisteytenä, mutta myös valitettavan korkeina hintoina. Kadunmiehiä eli kansaa, joka muuten täyttää keskustan, Centron, kadut, ei täällä näy. Mercadoa pilkataankin turistinähtävyydeksi, para os inglêses a ver, jossa edes keskiluokan ei kannata tehdä ostoksiaan. Suosituin osallistumisen muoto vaikuttaakin olevan lounastaminen hallissa, sen voi yhä tehdä kohtuuhintaan. Kuuluisin annos on pastel de bacalhau, rasvassa tiristettyä vehnätaikinaa, sisällä täyte suolatusta turskasta. Maku? Tuoreeseen kalaruokaan tottuneelle kovin vaatimaton, täkäläisille suurinta herkkua.

Illemmalla ystävien kommuunissa vietettiin feijoadaa Corinthians-São Paulo futisottelua katsellen - ja polttaen ketjussa tupakkaa. São Paulo hävisi, joten ei saatu bileitä. Tarjoamani piipputupakka sai aikaan ihastusta ja irvistelyä. Niin, ja suomalaisella supersalmakilla on yksi paulistalainen ystävä lisää. (Kiitos Kontolan Samin Suomi-tuliaisten!)

Kaupunkikulttuuria

2007-09-30T11:17:00.000-07:00

Palasin juuri sunnuntaikävelyltä, ilma on tosin pilvinen ja sateinen tänään. Törmäsin vahingossa ihanaan vihannestoriin, joten nyt tiedän mistä saa sunnuntaisin mahtavia vihanneksi ja hedelmiä - ja tuoretta kalaa! Korttelikävelyt pienine yllätyksineen, nousevat ja laskevat kadut, leppoisa sunnuntai-iltapäivä ja ihmiset hyvälläl tuulella. Nautin näistä hyvistä hetkistä sitäkin enemmän, kun vaikeita päivä on ollut tarpeeksi viimeisen viikon aikana. Vietin aikani yliopiston sijasta kotona migreenin ja flunssan kanssa, ärhennellen itselleni tekemättömistä töistä. Ja ärhennellen portugalin kielelle, jonka kanssa olen varsin turhautunut juuri nyt.

Tervehdys, kulttuurishokki, psykologinen ilmiö, jota osasin odottaa. Tällä hetkellä se ilmenee lähinnä väsymisenä oudon kielen mongertamiseen ja haluttomuutena tehdä - juuri mitään. Ponnistelin viikolla löytääkseni aina jonkun uuden langanpään, josta ottaa kiinni ja löytää motivaatio tekemisille. Onneksi vieressä on valikoimiltaan loistava videovuokraamo, josta löydän lohdun. Kun mikään ei huvita, Sinkkuelämää-jaksot tai La Dolce Vita auttavat - unohtamaan kurjat fiilikset.

Eilen illalla ystävä kutsui sivulauseessa kuuntelemaan "jotain livemusaa" naapurikorttelin baariin. Tämä "jokin livemusa" osoittautui sydänmenkäyvän ihanaksi samba-choro keikaksi, upeaa, upeaa, upeaa! Rakastan Brasilian musiikkia, sen harmoniaa, sointia ja tunnetta! Lisäksi ihmisten iloisuus ja positiivisuus yllättävät kerta toisensa jälkeen. Eivät pelkästään nuoret parikymppiset, vaan myös aikuisempi väki tervehtii toisiaan ilolla, olantaputuksin, suukoin ja levein hymyin. Tästä kaikesta tulee sydämeen hyvä olo.

Ilta jatkui avant-garde-hihhuloinnin merkeissä keskustassa, valtavassa betonisessa teatteritilassa eräässä lukuisista São Paulon kulttuurikeskuksista. PólisSemos - poikkitaiteellinen tanssihappening - kokosi yhteen 90 minuuttiseen kaikki mahdolliset nykypäivän urbaaniin moderniin taideilmaisuun liittyvät kliseet: kiermurtelevat, nykivät tanssiliikkeet, äänimaisemana huohotusta ja vaikerointia, jopa pakollinen muovi-nukenpää löytyi! Poikki-taiteellinen ilmaisu sisällytti videoheijasteita, joissa mm. tutkittiin sieraimia pumpulitikulla - niin, kun ideat loppuvat, löytyy inspiraatio läheltä, oman kehon aukoista! Hyvää esityksessä oli se, että sen edetessä yleisö pääsi vapaasti liikuskelemaan noin 300m2 tilassa. Oli kiinnostavaa huomata, miten yleisö ja esittäjät pysyvät tietyn, tarkan välimatkan päässä toisistaa, aina, vaikka mitään fyysistä rajaa (teatterilava tms.) ei olisi. Jako esittäjään ja katselijaan istuu tiukassa.

Tänään on edessä vielä ohjaaja Peter Greenawayn VJ (video jockey) -ulkoilmakeikka Paulistalla. Sen jälkeen kulttuurinälkäni lienee tyydytetty seuraavan viikon opiskelurypistystä varten...Kirjoituksistani voi päätellä aivan oikein, että elämä tapahtuu viikonloppuisin. Viikot reissaan bussilla kodin ja kampuksen väliä, syön päivittäin papuja, riisiä ja vihanneksia karussa mutta funktionaalisessa ruokalassa, soitan rämiseviä pianoita, taistelen löytääkseni punaisen langan portugalinkielisillä luennoilla ja kävelen kampuksella kilometrejä ruokalan, liikuntakeskuksen, oman tiedekunnan ja kielikeskuksen välillä. Ja toki, vietän lukuisia leppoisia kahvihetkiä opiskelijakollegoiden kanssa puutarhamaisessa kuppilassamme. Alkuviikkojen huolettomuus on tehnyt sijaa rutiinille. Ja hyvä niin.

2007-09-23T18:33:00.000-07:00

kakut saapuvat

Syntymäpäivä

2007-09-23T16:31:00.000-07:00

Olipas juhlat. En ole elämässäni bilettänyt niinkuin olen täällä viimeisen kuukauden ajan. Mahtavaa! Onko parempaa maata kuin Brasilia tällaiselle hillittömälle, nautiskelevalle juhlinnalle? Luultavasti ei.

Tänään on mun syntymäpäivä. Tapahtumaa juhlistettiin jo eilen, ensin kotibileissä kakkuineen ja sitten bilettämällä keskustan liepeillä. Ees-taas-pähkäilyn ja monimutkaisten kuljetusjärjestelysopimusneuvottelujen jälkeen hurautimme komeassa kolmen auton kulkueessa Bixigan teatterikortteleihin. Espaço Maquinária, urbaani teatteritaiteen hautomo, antoi näyttämön boheemikansan juhlinnalle, jossa tanssilattialta saattoi livahtaa valtavalle kattoterassille viilentymään, siemailemaan olutta tai pingaa ja ihailemaan metropolin kerrostalojen ikkunamereen laskeutuvaa kuuta.

Ja mikä ihmeellisintä, heilua jaksaa aamuun asti ihan tuosta vaan. Lämmin yö kantaa juhlijat sylissään aamuun asti, ilman vilunväristyksiä tai kananlihalle vievää aamukastetta. Kotimatkalla seitsemän-kahdeksan aikaan pysähdymme nauttimaan aamukahvin, lämpimän leipomuksen ja tuoremehun juuri ovensa avanneeseen padariaan. Raukeana kävelen loppumatkan kotiin, häivähdys makeaa huulillani; São Paulon suloinen suudelma juhlinnanhimoiselle rakastajalleen.

Encontro das Artes

2007-09-16T18:28:00.000-07:00

Yö uima-altaassa

2007-09-16T18:17:00.000-07:00

Lauantain opiskelijajuhlissa koin oudon väristyksen: Tämä kaikki on tuttua ennestään, Suomesta. Encontro das Artes, taideopiskelijoiden viikonlopputapaaminen Campinasin yliopistolla huipentui railakkaisiin kotibileisiin uima-altaalla varustetussa valtavassa omakotitalossa. Taiteiden tiedekuntamme "virallisen" bilebändin kuumentunut solisti sukelsi keikan lopuksi suoraan altaaseen. Kosketinsoittaja kuivaili soittimestaan innostuneen yleisön lennättämiä pisaroita. Loppuillasta selostin häkeltyneenä ystävälleni, miten Suomessa ihan samalla tavalla juhlissamme:
- soitetaan yhdessä improvisoiden rock-klassikoita
- tanssitaan uima-altaassa (vaikkakin sisätiloissa)
- loppuyöstä rummutetaan ja jorataan pimeässä olohuoneessa.

Erojakin löytyy. Suomessa ei tanssita bileiden lopuksi forroa pereittain. Suomessa ei voi istuskella yöllä bikineissä ulkona. Brasiliassa kukaan ei oksenna eikä jankuta kännissä. Suomessa kotiinpaluu ei tapahdu isien uusilla autoilla.

Vastasin illa aikan noin 20 kertaa seuraaviin kysymyksiin:
Aino? Sun nimi on Aino? A-I-N-O? Mistä olet kotoisin? Kuinka kauan olet ollut Brasiliassa? Miten ihmeessä puhut noin hyvin portugalia? Mitä kieltä puhutaan Suomessa? Tykkäätkö asua Brasiliassa?
Joo, kyllä tykkään.

Suomen kieli herätti uteliaisuutta, kiinnostusta ja ansaittua ihailua.

"Mä rakastan ssua pilvi taivas Perrkkele kiitos"

Transports exceptionnels...

2007-09-05T17:28:00.000-07:00

...on ranskalaisen tanssijan Dominique Boivinin koreografia yhdelle tanssijalle ja kaivinkoneelle. Päääsin todistamaan tätä mykistävää ihmisen ja koneen kohtaamista 12.8. Parque de Juventude -puistossa, jonka paikalla sijaitsi aikaisemmin verisestä kapinastaan kuuluisa Carandirun vankila.
www.ciebeaugeste.com
en.wikipedia.org/wiki/Carandiru

Uusi kaupunki, uudet naapurit

2007-09-05T17:06:00.000-07:00

Kiivettyäni ylös Jardinsien rinnettä Avenida Paulistalle asti, lämpömittarin osoittaessa 28 astetta, istun Parque Trianonin penkille hengähtämään puiston varjoon. Puiden välistä häämöttää taidemuseo MASP: punaisilla jaloilla seisova harmaa betonilaatikko, kaikenkaikkiaan vinkeä rakennus. Liikeenteen äänet sekoittuvat puistossa pesivien lintujen (pássaros) visertelyyn. "Olen tainnut löytää New Yorkini", ajattelen, ja hilpeys valtaa mieleni. Asuminen New Yorkissa on pitkään kangastellut kaukaisena haaveena mielessäni, mutta nyt tuntuu, että olen löytänyt jotain vielä parempaa. Kaupungin, joka on kansainvälinen, monikulttuurinen, kulttuuritarjonnaltaan mittaamaton, ja aidon brasilialainen.

Elama São Paulossa on osin samaa, osin erilaista kuin Hesassa. Pelottelut kaupungin turvattomuudesta tuntuvat hurjasti liioitelluilta - kaiken a jo on tietää, mikä on turvallisuustilanne milläkin alueella. Omassa kaupunginosassani tunnen oloni vähintään yhtä turvalliseksi kuin Itäkeskuksessa.
Katukuva on hurjan kirjava, luksusesta graffiteilla tuhrittuihin taloihin, kirkkaan vihreitä ja sinisiä taloja, harmaan tuhruisia tai loistavan valkoisia. Melkein mitä vain. Kodittomia majailee kaduilla, aukioilla, joka bairrossa (kaupunginosassa), rikkaimmillakin. Viereisen korttelin jalkakäytävillä "asuu" alkoholisoitunut mies, jonka ohitan harva se päivä. Tervehdin häntä mielessäni naapurina. Eilen illalla hän pötkötti poikittain jalkakäytävällä, ja lauloi hiljaa peittonsa alla.